Oman konekannan vanhus, Amiga 3000 täytti 18 vuotta. Kohtuullisen kunnioitettava ikä tietokoneelle siis. Vielä ehkä kunnioitettavampaa on se, että laite on täydessä toimintakunnossa, mitä nyt aina välillä tuntuu olevan murrosiän jäänteitä jäljellä ja toisinaan jo ensimmäiset dementiankin oireet vaivaavat. Pitää tunnustaa, että paatuneeksi Windows-käyttäjäksi fanitan Amigaa paljonkin ja muistakin syistä kuin pelkästään nuoruusiän pelikoneklassikkona. Amiga oli tietokone jossa monet asiat onnistuttiin graafisten käyttöliittymien etsikkoaikana tekemään paremmin kuin kilpailijoissaan, ja vieläkin Amigassa on sellaisia ominaisuuksia, joita kaipaisi uudempiinkin järjestelmiin.
Mikä sitten teki Amigasta niin erinomaisen? Yritän tässä synttärikakkukahvien lomassa kirjoitella siitä joitakin omia mietteitäni.
Amiga jakaa juurensa Applen Lisan ja Microsoft Windowsin tavoin Xeroxin Palo Alton tutkimuskeskuksen kehittämään ensimmäiseen ikkunointiympäristöön, jota demottiin avoimesti kaikille kiinnostuneille, jotka vaan kynnelle kykenivät. Lisan (ja Macintoshin) tavoin Amiga perustui Motorolan 68000-prosessorille mutta Applen suunnittelusta poiketen, Amigassa iso osa prosessorin tehtävistä oltiin sälytetty lisäpiirisarjojen harteille. Lisäksi jo heti ensimmäisestä massatuotantomallista alkaen, joka oli Amiga 1000, koneen laajennettavuuteen oltiin panostettu huomattavasti tuonaikaista käytäntöä enemmän. Olihan kyllä jo Commodoren aiemmissa koneissa ollut laajennusväyliä, mutta vasta Amigassa laajennettavuus nousi vastaavaksi kuin IBM-PC:ssä. Macintosh sai laajennusmahdollisuuutensa vasta huomattavasti myöhemmin, II ja III mallien myötä.
Jo alusta alkaen Amigan käyttöjärjestelmä muistutti enemmän tuon ajan graafisia UNIX-ympäristöjä, grafiikkatila oli koko ajan päällä mutta konetta pystyi käyttämään halutessaan joko täysin graafisen käyttöliittymän kautta tai tekstipohjaisen komentotulkin avulla. Ero sekä Macintoshiin joka salli ainostaan greefisen käytön ja "suojasi" ison osan asetuksia käyttäjältä, tai PC:n jossa ikkunointiympäristö oli vaan graafinen kuorrute alla olevan MS-DOS:in päällä, oli merkittävä. Lisäksi Amiga pystyttiin suoraan liittämään videoeditointilaitteisiin ja synkronoimaan siten, että esimerkiksi videokuvan päälle voitiin ajaa tekstejä tai muuta grafiikkaa, jopa perusmalleilla. Muutenkin grafiikan suhteen Amiga oli edelläkävijä sisäänrakennettu värimäärä tuohon maailmanaikaan oli suorastaan päätähuimaava, ja laajennuskorteilla pystyttiin toistamaan ja muokkaamaan 24bit täysvärikuvia jo silloin kun Macit olivat täysin kaksivärisiä (mitkä tahansa kaksi väriä, kunhan ne ovat musta ja valkoinen) ja PC:n 16-väriset EGA tai 4-väriset CGA-kortit maksoivat omaisuuden. (Eipä silti, eivät nuo Amigankaan laajennukset ilmaisia olleet.)
Amiga - Mac -PC
Rakenteeltaan Amigassa oli sekä Macin että PCn piirteitä, Macin kanssa yhteistä oli prosessoriarkkitehtuuri, suurimman osan käyttöjärjestelmää (vaikkakin Amigassa vasta 500/2000-malleista eteenpäin) sijainti koneen omassa piirisarjassa sekä muistiosoitteiden vapaa sijoittelu. Eroakin Macceihin oli, sillä käyttöjärjestelmän sai halutessaain siirrettyä työmuistiin, operaatio joka nopeutti konetta huomattavasti. Lisäksi, toisin kuin Macissa Amiga pystyi dynaamiseen muistinhallintaan, ohjelmille ei tarvinnut kertoa kuinka paljon ne saivat ottaa koneen keskusmuistia käyttöön ja ohjelmat pystyivät uota muistia varaamaan lisää ja vapauttaamaan ajonaikaisesti. Huvittavana piirteenä, vasta OSX mahdollisti Macissä täysin dynaamisen muistinhallinnan, asian, joka muissa arkkitehtuureissa oli ollut jo vuosikausia, ellei kymmeniä, selviö.
PC:n kanssa suurin yhteinen tekijä oli suora muistinosoitus laitteilta - kovalevyt, levykeasemat, näytönohjaimet... Kaikki pystyivät kirjoittamaan ja lukemaan koneen keskusmuistia ilman, että prosessorin tarvitsi tehdä työtä asian eteen. Macciin suora laitteiden muistinosoitus tuli toimivana vasta myöhempien classic PowerPC-koneiden ja OSX:n myötä. Lisäksi deskiamigoissa oli Zorron lisäksi PC:n ISA-väylä, joko voitiin ottaa käyttöön joko PC-tytärkortin tai siltakortin kautta. Amigan oheispiirisarja olikin sitten oma lukunsa ja vastaavia ratkaisuja oli tuolloin lähinnä Silicon Graphicsin työasemissa. Vastaavat ominaisuudet - oheispiirit huolehtimassa grafiikan/äänen tuottamisesta tulivat muihin kotimikroihin vasta vähän ennen vuosituhannen taitetta.
Graafisessa käyttöliittymässä itsessään on joitain nerokkaita piirteitä, joita ei muista ikkunointiymäristöistä löydä. Ikonit voivat olla lähes mielivaltaisen kokoisia ja aktivoituina ne eivät välttämättä pelkästään muuta väriä, vaan koko ulkomuotoaan. Lisäksi vaikka valikkopalkki onkin yhteinen kaikille ohjelmistoille Macin tapaan, ohjelmat voivat avata itsensä omille näytöilleen, jolloin tietyllä virtuaalinäytöllä ei ole kuin tietty ohjelma. Lisäksi kaikki nämä erillisnäytöt voivat olla eri resoluutiolla ja värimäärällä ja grafiikkakortillisessa koneessa nämä näytöt voi jopa sijoittaa haluamalleen näytönohjaimelle, joko Amigan sisäiselle tai jollekin grafiikkakorteista.
Amigan kuolema
Amigaa voi siis hyvällä syyllä pitää aikakautensa parhaana mikrotietokoneena, mutta jostain syystä Amigan tie nousi pystyyn ja kone katosi markkinoilta, jääden lähinnä aktiiviharrastajien erikoisuudeksi. Yksi osasyy varmasti on tuon ajan Commodoren johto, joka näin jälkikäteen toimi suorastaan tahallisesti itsetuhoisesti. Toinen syy oli Amigan pelikoneen maine Euroopassa, ja yleistymistä Amerikassa vaikeutti taas tiukka graafisen työaseman viitta. Applellä kävi itseasiassa suunnaton onni siinä vaiheessa, kun ILM osti Macin, mustavalkoisen(!), johon ILM:n talon oma ohjelmisto-osasto päätti kirjoittaa grafiikankäsittelyohjelman efektiruutujen maskaamista varten. Tuo ohjelmisto tunnetaan tänä päivänä nimellä Adobe Photoshop. Voi kuvitella, mikä tilanne olisi ollut, jos ILM olisikin Macin sijasta ostanut Amigan - väittäisin, että tänä päivänä Apple olisi kuollut ja kuopattu.
Lisäksi toinen suuresti vaikuttava tekijä oli keskittyminen pieniin kotimikroihin ja niissä kehityksen pysäyttämiseen Amiga 500n tasolla lähes kymmeneksi vuodeksi. Jälkiviisaana on hyvä sanoa, että jatkuva tuotekehitys sekä pöytämalleihin keskittyminen niin että myyntivolyymeillä oltaisiin saatu hinnat alas olisivat saattaneet muuttaa historiaa. Toisaalta, myös harrastajapiirit olivat jumiutuneita kuvioihinsa, ohessa lainaus C= lehdessä tuolloin vaikuttaneelta Niko Nirviltä, "Tähän on syynsä: Dynamix on turhaan yrittänyt saada aikaiseksi perus-Amigassa pelattavaa versiota, lyönyt hanskat puolittain naulaan ja tehnyt pelin heille, jotka ihmettelevät miksi ostivat turbokortin, kiintolevyn tai Amiga 3000:n" (C= 1/92) Tämä kommentti siis julkaistiin vajaa seitsemän vuotta Amigan ensijulkaisun jälkeen ja yhä lehdistökin odotti, että kehitys olisi pysähtynyt tuohon julkaisuun. Valitettavasti, kilpailijat olivat kehittäneet jatkuvasti koneitaan ja teknisesti parempi Amiga oli jäämässä altavastaajaksi.
Miksi A3000 on paras Amiga-malli?
Amiga 3000ssa on yksi ainoa puute jopa viimeisiin malleihin verrattuna ja se on AGA-grafiikkapiirisarja, joka oli viimeisiksi jääneissä Amiga 1200 ja 4000-malleissa. Suurin nytön värimäärä on siis 64 AGA:n 256 väriin verraten ilman erillistä grafiikkakorttia. Ja noiden korttien kanssa eivät pelit toimi, joten AGA-pelejä pystyy pelaamaan ainoastaan noilla myöhemmillä malleilla.
Vastapainona "kolmetonninen" tarjoaakin sitten tukun ominaisuuksia, joista osaa ei ollut missään toisessa Amigassa:
- Sisäänrakennettu SCSI-levyohjain (SCSI:n sai erillisellä laajennuskortilla muihinkin malleihin ja Amiga 4000-mallissa oli vain sisäänrakennettu IDE)
- Liitäntä VGA-monitorille Amigan lähes kaikkien näyttötilojen tuella
- Commodoren Unix SysV r4 AmigaOS:in lisäksi
- Zorro3 väylä (pienillä muutoksilla vastaava nopeus liitäntäkorteille kuin A4000kin, aiemmissa malleissa oli Zorro2)
- 4+ laajennuskorttipaikkaa (riippuen siitä oliko kyseessä desktop vai tower)
- Samat turbot kuin Amiga 4000kin aina PowerPC turboja myöten
- 2 megaa chip ram:ia ja fast ram emolla laajennettavissa aina 16Mb asti (vaikkakin A4000 oli tässä suhteessa helpompi laajennettava, koska siinä laajennus tehtiin SIMM-kammoilla PC-maailman tyyliin, 3000 tämä tehtiin erillisillä ja hyvin hintavilla ZIP-piireillä)
- parhaimmin suunnitellun vaikkakin kalleimman sisäisen arkkitehtuurin (valitettavasti toleranssit myös olivat niin pienet, että piirisarjasta jouduttiin tekemään useampi versio, ennenkuin koneesta saatiin täysin stabiili)
Amiga 3000 polttelisi?
Jos Amiga 3000 on tiedossa ja vieläpä kohtuuhintaisena, on hyvä tietää muutama perusasia ennen hankintaa. Koska oheispiirejä on enää hyvin vaikea saada, ostettavastta koneessa pitäisi olla mielellään seuraavat revisiot oheispiireistä: Agnus 8372AB (318069-03), WD33C93A-PL 00-08 9131 F (SCSI-ohjinpiirin uusin versio, korjaa useita pahoja bugeja...), Super Buster 45 (390539-11) KRIITTINEN!. Lisäksi jos koneessa on valmiiksi Ramsey 45 (390541-07) sekä Super DMAC (390563-04), kone on niin päivitetty piirisarjaltaan, kuin se voi olla. Valitettavasti Ramsey-07 on osana äärimmäisen yleinen, mutta se ei toimi varmasti vanhemman DMAC-02:n kanssa ja DMAC-04 on unobtainiumia, joten todennäköistä on että Ramsey-04 ja DMAC-02 ovat ne osat joihin on tyytyminen. Torniimalli A3000T on myös vaikeasti saatava joten yleensä on tyytyminen pizzalaatikko 3000D malliin, joka kuitenkin on joltisella vaivannäöllä myös modattavissa tornikoteloon (artikkeli aiheesta toisaalla täällä blogissa).
Kaiken rehellisyyden nimissä, 18 vuotiaan koneen hankkiminen ja ylläpito on pöljien puuhaa!
Peruskoneen lisäksi ainakin jonkinlainen grafiikkakortti olisi suotava, mielellään Zorro3 väylällinen, sekä turbo. Turbot ilman powerpctä saattavat olla löydettävissä vielä järjellisiin hintoihin, ja ei tällaiseen museokoneeseen kannata enää lähteä etsimään huipputehoja. Turboa hankkiessa kannattaa ehdottomasti valita sellainen, jossa on myös lisämuistipaikat, mielellään tukien vähintään 32 Mbit lisämuistia. Vertailun vuoksi esimerkiksi 68040 ja 68060-prosessorisilla turboilla classic-classic MacOS pyörii nopeammin kuin oikealla Applen raudalla 
Oma A3000nen
Itselläni tällä hetkellä käytössä oleva Amiga 3000 on desktop-pizzalaatikosta
Micronikin tornituskittiin siirretty versio. Tuo Mikronikin torni on muuten normaali ATX-koppa normaalilla PC:n virtalähteellä, paitsi että takalevy on muutettu Amigan emolevylle sopivaksi. Lisäksi kittiin kuuluu 7-paikkainen
Zorro-laajennus, jolla Zorro-kortit saadaan samansuuntaisiksi kuin normaaliPCssä, muuten kolmetonnisen omalla Zorroväylällä kortit roikkuisivat alassuin.
Itse Amiga on päivitetty muuten viimeisimpään emolevyversioon omilla kolvauksilla ja piirisarja on Ramsay-7aa ja DMAC-4a vaille viimeisin mahdollinen. Ramsay-7 on kyllä odottamassa sitä epätoivoista mahdolisuutta, että DMAC-4 joku päivä kävelee vastaan.
Lisinä perusrautaan on:
- Cyberstorm MkII 680060/50 turbo, 128Mb muistia, UW2 SCSI
- Cybervision 64/3D näytönohjain
- Delfina DSP lite äänikortti
- X-Surf ethernet verkkokortti (kyllä, Amiga on kytketty intterwebin ihmeelliseen maailmaan!)
- Catweasel MkIII PCI/Flipper levykeasemaohjain
- Kylwalda korppuasemasovitin
- Amigan DD originaali diskettiasema + PC:n HD diskettiasema. Molemmat kykenevät lukemaan "mitä tahansa" levykeformaattia
- Muutama giga SCSI-kovalevyä
- CD-asema
- EXABYTE-nauhavarmistusasema
Tekeekö tuolla OIKEASTI vielä jotakin?
Kyllä. Itse en ole koskaan konsolipeleistä innostunut, vaikka tietokonepelejä on tullut pelattua ja harrastettua vuodesta 1980. Amigat mahdollistavat itselleni tasohyppely ja räiskintätarpeiden tyydytyksen aina huvituksen iskiessä. Toinen, ehkä tänä päivänä yllättävämpi käyttö on Amigan kertakaikkisen loistavat kuvien massaprosessointiominaisuudet. Nopeaksi tuota ei voi enää kehua, mutta hyvät kuvankäsittelyohjelmat yhdessä AREXX-ohjelmointikielen kanssa mahdollistavat esimerkiksi huomattavasti Photoshoppia tai Unixin Imagemagicia monipuolisemman kuvien käsittelyn isoina nippuina. Kummallista kyllä, Amigan käyttis on vieläkin vallan nopea ja reagoiva - raskaassakaan käytössä hiiret sun muut eivät tahmaa. Ja onhan tuo, jos ei nyt kamalan kaunis, niin ainakin jonkinlainen nörttien "conversation piece" 
