www.liukuma.net

Liukuvan työajan perusajatus ja käyttöönotto

Liukuvalla työajalla tarkoitetaan säännöllisen työajan järjestelyä, jossa työntekijä voi sovituissa rajoissa työtilanteensa ja yksilöllisten tarpeittensa perusteella itse päättää työaikansa eli miten pitkän työpäivän hän kulloinkin tekee. Liukuvalla työajalla voidaan tehokkaasti vastata työkuorman vaihteluihin ja samalla välttää tarpeettoman ylityön syntymistä. Liukuvan työajan järjestelmä toteutuu parhaiten käyttämällä ajantarkkailulaitteita.

Työaikalain 13 §:n 1 momentin mukaan liukuvan työajan käyttöönotosta on aina sovittava työnantajan ja työntekijän kesken. Liukuvaa työaikaa ei näin ollen voida ottaa käyttöön työnantajan tai työntekijän yksipuolisella toimenpiteellä. Siirryttäessä toisesta säännöllisen työajan järjestelmästä toiseen on käyttöönottoa lisäksi käsiteltävä yhteistoimintamenettelyssä mikäli yritys kuuluu yhteistoimintalain soveltamispiiriin. Siitä siis neuvotellaan kollektiivisesti mutta sovitaan yksilöllisesti.

Sopiminen reunaehdoista

Ennen liukuvan työajan käyttöönottoa on sovittava vähintään seuraavassa luetelluista asioista.

1. Säännöllisen työajan pituus

Sovitaan mikä se on päivittäin ja keskimäärin viikossa

Työaikalain mukainen säännöllinen päivittäinen työaika saa olla enintään 8 tuntia päivässä. Työehtosopimus voi määrätä lyhyemmästä päivittäisestä työajasta. Liukuvan työajan viikoittainen työaika on aina keskimääräinen. Jos esimerkiksi päivittäinen työaika olisi 7,5 tuntia, olisi viikkotyöaika keskimäärin 37,5 tuntia. Viikoittainen säännöllinen työaika saa olla enintään keskimäärin 40 tuntia.

2. Vuorokautinen liukumaraja

Säännöllistä työaikaa voi liu’uttaa maksimissaan 3 tuntia/vuorokausi.

Esimerkiksi jos säännölliseksi työajaksi on sovittu 8 tuntia ja maksimiliukuma-ajaksi 3 tuntia voi työntekijän säännöllinen työaika olla enintään 11 tuntia. Sääntö rajoittaa myös negatiivista liukumista, eli vähintään säännöllinen työaika miinus sovittu liukuma on tehtävä päivittäin.

Esimerkiksi 8 – 3 =5 tuntia.

3. Säännöllisen työajan sijoitus

Milloin aikaisintaan työaika alkaa ja milloin viimeistään päättyy

a) päivittäin

Säännöllinen työaika voidaan sijoittaa klo 6.00 ja 23.00 välille.

Perinteisin tapa on mahdollistaa yhteensä 3 tunnin liukuma-ajan sijoittamista 1,5 tuntia säännöllisen työajan alkuun ja toinen 1,5 tuntia sen loppuun. Liukuma-aika voi tietysti olla lyhyempikin kuin 3 tuntia. Tätä mallia on helpointa ja varminta toteuttaa ja suositeltavaa, jos sähköistä työajan seurantalaitetta ei ole käytössä. Työntekijä ei tällöin voi vahingossa ylittää vuorokautisen liukuma-aikansa maksimia.

Jos liukumaan käytettävät ajanjaksot ovat edellä mainittua pidempiä sekä aamulla että iltapäivällä, voi työntekijä vielä vapaammin valita minne sijoittaa mahdollista liukumaansa, esim. kaikki kolme tuntia joko aamuun tai iltaan jos kiinteä työaika näin sallii.

b) viikoittain

Työehtosopimuksen määräyksistä johtuu tavallisesti, ettei työaikaa saa jakaa viikon kuudelle päivälle vaan työviikko on viisipäiväinen. Tavallisesti se alkaa maanantaina ja loppuu sunnuntaina.

4. Kiinteä työaika

Minkä kellonaikojen välillä työntekijän on aina oltava työssään

On sovittava milloin viimeistään on tultava työhön ja milloin aikaisintaan saa lähteä työstä. Tämä on ns. kiinteää työaikaa, jollaiseksi on tarkoituksenmukaista sopia se säännöllisen työajan osa, joka voidaan pitää töiden sujumisen kannalta (esim. työntekijöiden yhteiset palaverit tai asiakaspalvelun ylläpitäminen) tarpeellisena. Tänä aikana työntekijät ovat tavattavissa työpaikalla joko ryhmittäin tai kaikki yhtäaikaa

Kiinteä työaika voi olla maksimissaan säännöllinen työaika miinus sovittu liukuma. Minimiä ei ole laissa säädetty.

Liukuvaa työaikaa käytettäessä työnantaja ei voi edellyttää työntekijän paikallaoloa kuin kiinteänä työaikanaan.

Kaikkien työntekijöiden kiinteä työaika ei välttämättä tarvitse olla sama vaan se on tarvittaessa sovittavissa ryhmittäin tai jopa yksittäin.

5. Lepoaika

Sijoitus sekä pituus

Työaikalain mukainen ruokalepo on tunnin pituinen mutta lyhentämisestä esim. puoleen tuntiin (vähintään ) voi sopia (YT- menettely).

Ruokatauon sijoittamisen voi sopia liukuvaksi. Tällöin työntekijä voi päättää sovituissa rajoissa lepoaikansa ajankohdan, esim. klo 11.00-13.00 välillä. Työaikalain määräys siitä, että lepoaikaa ei voi sijoittaa välittömästi työvuoron alkuun tai loppuun, pätee myös liukuvassa työajassa.

Varsinaisesti ruokatauon liukuma tarkoittaa tauon vapaata sijoittamista tietyn ajanjakson aikana, ei tauon pituuden liu’uttamista. On kuitenkin mahdollista sopia, että sijoittamisajankohta on muuten liu’utettavaa aikaa eli ei kiinteätä työaikaa. Tuolloin työntekijä voi lisätä niin halutessaan ruokataukonsa yhteyteen vapaa-aikaa käyttäen liukumasaldoaan. Tämä liukuma on kuitenkin laskettava mukaan päivän kokonaisliukuman maksimipituuteen (myös negatiiviseen) eli tehdyt työtunnit on pysyttävä vähimmäis-/maksimi määrien rajoissa.

6. Liukumasaldo

Säännöllisen työajan ylitysten ja alitusten enimmäiskertymä saa olla enintään +/- 40 h

Pystyäkseen säätelemään omaa työaikaansa sekä saldon kertymää, tulee työntekijän kohtuullisen helposti saada tietoonsa reaaliaikaisen saldotilanteensa (sähköinen työajanseurantalaite).

Vuorokautisesta liukumasta (enint. 3 t) ja säännöllisen työajan ylitysten ja alitusten enimmäiskertymästä (+ - 40 t) saa poiketa vain valtakunnallisella työehtosopimuksella.

Kertynyttä liukuman plussaldoa voidaan myös sopia annettavaksi työntekijälle vapaa-aikana, esim. yksittäisinä tunteina tai vapaa-päivinä. Sopiminen voi olla tarpeen mm. tapauksissa joissa työntekijä ei ehdi nollata kertynyttä saldoa tasoittumisjakson loppuun mennessä tai joissa saldon vähentäminen liukumien puitteissa tuottaa poikkeuksellisesti hankaluutta.

Liukumasaldon enimmäis-, ja vähimmäisrajat on syytä harkita työn kuormituksen todellisen vaihtelevuuden kannalta. Voi olla syytä myös pohtia kuinka helppoa työtehtävien kannalta on vähentää kertynyttä saldoa: Onko esim. saldojen pitäminen vapaa-ajalla käytännössä mahdollista. Samassa yhteydessä on myös syytä sopia pelisäännöistä tällaisten vapaiden järjestelyyn.

7. Tasoittumisjakso

Jona aikana työaika tasoittuu keskimäärään

Yllämainittujen lisäksi saadaan sopia säännöllisen työajan ylitysten ja alitusten enimmäiskertymän tasoittumisjaksosta, mutta tämä ei ole pakollista. Käytettäessä tasoittumisjaksoa on työntekijän itse huolehdittava saldonsa nollaamisesta ennalta määrätyn tasoittumisjakson loppuun mennessä. Tasoittamatta jäänyt saldo nollataan tällöin tasoitusjakson vaihtuessa eikä työnantaja ole velvollinen korvaamaan leikattua plussaldoa, ellei tasoittumisen estyminen ole aiheutunut työnantajasta johtuvasta syystä.

Työvuoroluettelo

Myös liukuvassa työaikajärjestelmässä on laadittava työaikalain 35§ mukainen työvuoroluettelo. Käytännössä se on kaikkien työntekijöiden tietoon saatettu tiedote kaikista yllämainituista sovituista asioista. Sovitut asiat voivat olla lueteltu myös työntekijöiden työsopimuksissa.

Liukuvassa työaikajärjestelmässä joutuu lisäksi ottamaan huomioon sellaiset sen vapaata käyttöä rajoittavat työaikalain säännökset, kuten vuorokautista (11t) ja viikoittaista (35t) vähimmäislepoaikaa, sekä yötyötä koskevat määräykset.

Ylityön muodostuminen

Liukuva työaika antaa työntekijälle mahdollisuuden liukumarajojen puitteissa päättää työtilanteensa ja yksilöllisten tarpeittensa perusteella, miten pitkän työpäivän hän kulloinkin tekee.

Kun työntekijä pidentää omasta aloitteestaan työaikaansa liukuman puitteissa tämä ei ole vuorokautista ylityötä.

Vuorokautista ylityötä on työ, jota työntekijä työnantajan aloitteesta tekee yli säännöllisen vuorokautisen enimmäistyöajan ( yleensä 8 t).Vuorokautisen liukumarajan ylittävä työ on aina ylityötä jos sitä on tehty joko työnantajan aloitteesta tai työnantajan tieten ja hänen hiljaisesti hyväksymänään. Myös työmääräys voi joskus sisältää ylityövelvoitteen vaikkei ylityöaloitetta esitetä.

Vuorokautisen ylityön korvaamisesta on työaikalaissa säädetty kahdelta ensimmäiseltä tunnilta 50 %:lla korotettu, ja seuraavilta tunneilta 100 %:lla korotettu palkka tai vastaava vapaa-aika.

Viikoittaista ylityötä liukuvassa järjestelmässä syntyy jos työntekijä tekee työtä sovitun säännöllisen työajan ulkopuolella, esim. viikonloppuna.

Viikoittaisesta ylityöstä korvaus on 50 %:lla korotettu palkka. Sekä vuorokautisten että viikoittaisten ylitöiden korvauksista saattaa olla määräyksiä työehtosopimuksissa. Sunnuntaina tehdystä työstä on mahdollisten ylityökorvausten lisäksi aina maksettava 100 %:lla korotettu palkka.

Kun säännöllisen työajan ylitysten (liukumasaldon) enimmäiskertymä on täynnä ei ole mahdollista käyttää liukumia ennen kuin saldoa on vähennetty. Maksimisaldo merkitsee siis, että voidaan tehdä vain enintään säännöllistä vuorokautista työaikaa tai tätä lyhyempää, esimerkiksi kiinteää työaikaa. Tuolloin jokainen vuorokautisen säännöllisen enimmäistyöajan ylitys on ylityötä jos se on tehty työnantajan aloitteesta tai hänen tietensä ja hyväksymänään. Viimeksi mainitussa tapauksessa työnantaja on tiennyt liukumasaldon enimmäiskertymän ylityksistä, mutta ei ole niitä rajoittanut tai kieltänyt.

Työaikakirjanpito

Jotta työaikakirjanpito täyttäisi lain vaatimukset tulee siitä käydä ilmi työntekijän päivittäiset töihin tulo-, ja lähtöajat sekä ajantasainen saldotilanne, tehdyt työtunnit, päivittäin eriteltyinä perustunteihin, lisä-, yli-, hätä-, ja sunnuntaitunteihin. Ylityön seurantavelvoitteesta johtuen tulee työnantajan seurata (sekä tarvittaessa rajoittaa) kunkin työntekijän ylityön määrää neljän kuukauden sekä kalenterivuoden jaksoissa.